Gaz Vegas

Astana herättää ihmisessä ensimmäisen puolen tunnin aikana kolme reaktiota.
Kun sadan metrin korkeudessa killuva kultamuna, tanssiva pilvenpiirtäjäkolmikko tai jurtanmuotoinen ostoskeskus ilmestyvät horisonttiin keskeltä aroa, suusta tulee pakostikin oho-huuto. Kappas, täällä on rakenneltu.

Kun järjettömiä arkkitehtuuria on katsellut noin vartin, reaktio alkaa olla enemmän jo kyllästynyt jaahas, taas yksi kultalevyin päällystetty, kazakkiperinteitä pseudokunnioittava megalomaaninen tekele. Pian kyllästyminen vaihtuu ärtymykseksi. ”Mitä helvettiä?!? Miksi?!?”

Astanan kaupunki näyttää täsmälleen siltä mitä se on: Nuoren valtion autoritäärisen presidentin öljyvaroilla rakentama kasvojenkohotus, jolla yritetään pönkittää sekä maan että johtajan imagoa. Hormoonipumpattu haius keskellä hintelää valtiota. Keski-Aasian Las Vegas. Gaz Vegas.

Paitsi että hauis on sijoitettu aivan käsittämättömään paikkaan, keskelle ei-mitään. Pilvenpiirtäjät näkyvät kaupungin ulkopuolelle kymmenien kilometrien päähän, koska ympärillä ei ole yhtään mitään,  yhtään liioittelematta. Ei puita, ei kyliä, ei edes pienen pientä kukkulaa. 

Presidentin mahtikäskyllä pääkaupunkia siirrettiin etelän Almatysta Astanaan vuonna 1997. Vielä silloin Astanan nimi Akmola, ja se oli kaupunkipahanen keskellä raastavinta mannerilmastoa. Talvella lämpötila laskee 40 pakkasasteeseen, kesällä plussaa on helposti saman verran.

Virallisen selityksen mukaan pääkaupunki siirrettiin pois Almatysta, koska kaupunki sijaitsee maanjäristysherkällä alueella (järistykset ovat liiskanneet kaupungin pariinkin otteeseen 1800- ja 1900-luvuilla). Todelliset syyt pääkaupungin siirtoon ovat spekulaatioiden mukaan Almatyn sijainti kiinni Kiinassa, heimosuhteet ja heimojen valta-alueet – tai jotain muuta mitä ei koskaan kerrottu. Akmola sai pääkaupunkistatuksen myötä nimekseen Astana, kazakiksi ”pääkaupunki”.

Astanan vanha puoli on suhteellisen normaalin venäläiskaupungin näköinen, vaikka joen ”oikeaksi rannaksi” kutsuttuun alkuperäiskaupunkiinkin on noussut uusia rakennuksia.

Isolla kädellä överiksi on vedetty kaupungin uusi puoli, eli joen ”vasen ranta”. Alueella on lähinnä jäätävän isoja ministeriöitä, valtion virastoja ja valtion öljy-yhtiöitä, mikä herättää monenlaisia kysymyksiä valtionkoneiston tehokkuudesta: Kuinka monta virkamiestä 17 miljoonan asukkaan maassa tarvitaan? Tai kuinka isot työhuoneet virkamiehillä on?

Pahimmat överit löytyy uuden pääkaupungin paraatikadun, eli presidentinpalatsilta alkavan ja jurtan muotoiseen ostoskeskukseen päättyvän puistokadun ympäriltä (moskeija sijaitsee vähän pelipaikoilta sivussa, eli näemmä arvomaailmassa tärkeintä on prezident ja shopping). Kolmen kilometrin pituisen viivasuoran kadun keskellä on elämänpuu, eli about sadan metrin korkuinen rakennelma, jonka huipulla on kultamunaa kuvastava pallo. Munan sisältä pääsee ihailemaan bulevardia molempiin suuntiin, mutta paras anti löytyy kultamunan yläosasta.

Tasan 97 metrin korkeudessa (tietty, koska 1997 Astanassa tuli pääkaupunki) on (aitoon) kultakimpaleeseen painettu presidentin kädenjälki. Nakkisormiseen kädenjälkeen kun painaa oman kämmenensä saa toivoa. Oletettavasti toive toteutuu.