Kaverin kaverin kaveri

Asiat hoituvat täällä tavalla, joten en täysin osaa selittää. Mitään ei olla suunniteltu, asiat ovat vaan rullanneet omalla painollaan. On vain nojattava taaksepäin ja annettava mennä.

Esimerkiksi Astanassa kämppä löytyi tutun tutun tutun tutun kautta. Jo ennen matkaa avulias tuttumme Suomessa välitti yhden kämpän välittäjän yhteystietoja, jotka hän oli saanut toiselta tutultaan. Ennen matkaa saimme myös taksikuskin numeron, jonka soitimme lentokentälle vastaan, koska kone laskeutui aamukolmelta (aiempi bloggaus kertoo, miten siinä sitten kävi). Taksikuski Aidyn odottelikin meitä yöllä kentällä, mutta nosti kaasua saman tien, kun kuuli viisumiongelmista. ”Ai, viisumien kanssa ongelmia. Joo, en jää odottamaan.” Oltiin vähän närkästyneitä, kun luultiin vielä silloin asian selviävän ehkä vartissa. Aidyn oli oikeassa. Kämppähepulle oli määrä soittaa koneen laskeuduttua, mutta viisumisekoilun vuoksi piti hänellekin tehdä oharit. Heppu ei tosin vastoin lupauksiaan vastannut puhelimeen, joten ehkä oharit olivat molemminpuoleiset.

Sunnuntaina vapauduttuamme vankeudesta otimme yhteyden Aidyniin, joka ei ohareista onneksi ollut yhtään käärmeissään. Hän oli valmis poimimaan meidät kyytiin ja lähtemään metsästämään kämppää kanssanne. Edellispäivän kämppäheppu ei enää halunnut asioida kanssamme, joten oli etsittävä uusi kontakti. Aidynin mukaan ”rautatieasemalla välitetään aina kämppiä.” Eli sinne.  Aidyn hyppäsi autosta, neuvotteli ja noin minuuttia myöhemmin seurasimme autolla BMW-citymaasturia, jonka kuski oli valmis vuokraamaan kämpän meille. Tie vei kauemmas ja kauemmas keskustasta ja lopulta ränsistyneen hrushovkan pihaan. Sijainti oli hankala ja kämppä kamala. (aloin epäillä että bemariheppu välitti jonkun mummon kämppää ja mummo oli heivattu hemmettiin). ”Joo, ei tätä.”

Aidyn alkoi olla vähän näreissään. ”Jos haluatte halvan kämpän, tällaisia ne on.” Noo, ehkä ollaan valmiita maksamaan enemmän, kunhan päästään keskustaan. Pari puhelua ja uusi suunta. Tällä kertaa kohti kultamunaa (ks. teksti Gaz Vegas)!  Taas kerran, parin tunnin ajelun jälkeen ja illan pimetessä, hinta oli aivan yhdentekevä kriteeri. Kämppä ok, sijainti loistava. Davai! Tämä otetaan!

Sama flow jatkui Astanssa. Halusimme couchsurfata, lähinnä säästääksemme vähiä freelance-varojamme. Paras vaihtoehto, jonka löysimme couchsurfingin kautta, oli mies jonka luona ”vaatteiden käyttö oli vapaaehtoista”. Ei.

Tiedustelu siis Almatyssa asuneelle suomalaistutulle. ”Tiedätkö ketään fiksuja couchsurffareita Almatyssa?”. ”Soittakaa Martinille, hän tietää.”

”Moi Martin, Suvi soittelee, oon sen ja sen kaveri…. tiedätkö ketään hyviä couchsurffareita Almatyssa? Ollaan tulossa sinne huomenna.” ”Joo, tiedän. Tuutte mun luokse.”

Martin elementissään puhumassa pahaa pandoista.

Hollantilainen Martin osoittautui huipputyypiksi. Puhetta tuli kuin konekivääristä. Kaikista aiheista: vampyyreista, nettitekniikasta, pandavihasta (”miksi vitussa pitää suojella eläimiä, jotka suostuu syömään vain bambua ja parittelee kerran kahdessa vuodessa” – loppupäätelmä: olen samaa mieltä. kuolkaa pandat!) ja politiikasta. Martin osoittautui myös loistavaksi verkostoijaksi. Ensimmäisenä iltana istuimme keskellä kazakkienkunopiskelijoita selittämässä, ovatko kazakit ja saamelaiset sukulaiskansoja.  Tämä oli vasta alkua.

Martinin kautta tapasimme myös seuraavat tyypit:

Ima on about 25-vuotias kirgiisinainen (ja kotoisin siis Kirgisiasta), joka opiskelee Martinin kanssa journalismia ja PR:ää Almatyn kansainvälisessä yliopistossa. Ima työskenteli vuosia Lontoossa investointipankissa, mutta palasi Keski-Aasiaan ”koska vanhemmat löysivät minulle aviomiehen. ” Whooot?! Miten niin löysivät? ”You know, I have one year and then we’ll get married.” ”Do you know him?” ”No, not really.”

Siis mitä helvettiä, nainen joka on kuin minä tai kuka tahansa kavereistani on nyt tässä tilanteessa. Mies päätetty valmiiksi ja vuoden päästä elämä muuttuu täysin jonkun muun (tässä tapauksessa vanhempien) ennaltamääräämäksi. Eikä tässäkään vielä kaikki.

Ima kertoi kavereistaan, jotka on ryöstetty morsiamiksi Kirgisiassa (tästä yritetään tehdä juttua) ja uudesta trendistä nimeltä revirginisation. ”Do you know it?” ”Ööh, en.”

No, kun tyttö huijataan (hän käytti tätä sanaa) harrastamaan seksiä ennen avioliittoa ja mies ei naikaan häntä, tyttö voi mennä tekemään revirginisation-operaation. Ima oli ollut tukemassa kaveriaan tässä helvetin tulessa. Operaatio tehdään gynekologin vastaanotolla. Lääkäri pistää paikallispuudutuksen suoraan vaginan (mikä sattuu jo aivan helvetissä) ja sitten lääkäri alkaa koukkuneulalla ommella tytön emätintä umpeen. Kaikki päättyi ”hyvin” Iman mukaan: tyttö pääsi naimisiin ja lakanoissa oli hääyönä sopiva määrä verta. Eli aivan helvetisti.

Gulnara (eka gulnaroista, tavattiin vielä toinenkin) oli Iman kaveri, joka huonossa suomalaisseurassa päätyi juomaan ensimmäiset känninsä. Kahden bissen jälkeen hänet piti taluttaa kotiin.

Katrinan kanssa löysimme sielunyhteyden nopeasti, feministi on feministi feministille Kazakstanissa. Katrina on amerikkalaistoimittaja, joka opiskelee nyt Martinin kanssa ja on aiemmin tehnyt Peace Corps -pätkän länsi-Kazakstanissa.

+ koko luokallinen keskiaasilaisia toimittajaopiskelijoita, joista yhtä haastatteltiinkin sananvapausjuttua varten. (Muuten me oltiin luennon tähtiveraina, suomalaiset kertomassa repparimatkastaan.) Haastateltu kaveri on 23-vuotias uzbekkikirgisialaiskorealainen ja joutunut jo lähtemään kotimaastaan työnsä vuoksi. Hän tiesi vähän liikaa vuonna 2010 tapahtuneesta uzbekkien tappamisesta Oshissa. Nyt tyytyy työskentelemään viihdekanavalla, ei ainakaan poliisi ahdistele.

Kazakstanissa opiskellaan myös lauantaisin, minkä vuoksi kuormitusta kevennetään siirtämällä luennot baariin. 

Muiden tuttujen kautta tavattiin lisäksi kourallinen muita Almatyn asukkaita. Yhdeksi parhaimmaista tuttavuuksista osoittautui Zhar (kiitti Simo kontaktista), joka vei meidät yöhön kahteenkin otteeseen. Zhar on kymmentä kieltä puhuva 37-vuotias apulaisprofessori ja vaikutti tarkistavan koepapereita aina siihen asti aamuyötä, kun oli aika lähteä meidän kanssa baariin. Lupasin hommata Zharille suomalaisen tyttöystävän. (Ottaisin.)

Vesan ja Zharin kanssa ruokailemassa yön päätteeksi. Kello oli noin 5.30.

Neljäksi päiväksi tämä olisi ollut ihan kiitettävä määrä uusia tuttavuuksia, varsinkin kun mukaan laskee kaikki paikalliset joita haastateltiin. (oikeastaan yksi kiinnostavimmista tyypeistä oli kaveri, jota oltaisiin haluttu haastatella, mutta kieltäytyi julkisuudesta. hengattiin kuitenkin muutamaan otteeseen, tältä kaverilta sai aivan mielettömät taustatiedot paikalliseen menoon ja meininkiin. hän oli valtavaksi avuksi reissulla muutenkin, mutta haastattelukiellon vuoksi ei hänestä sen enempää.)

Mutta ei tässä vielä kaikki. Lauantaina olimme toisen tapaamamme Gulnaran kanssa Almatyn Kok-Tobe-kukkulan huipulla keskellä neukkuhuvittelua, kun puhelin soi. ”Moikka, tässä on Eero. Kuulin Hesari-tutulta, että oot Almatyssa. Nähtäiskö?” ”Todellakin!” Eero on suomalaistoimittaja, joka opiskelee lukukauden Almatyssa. (Aivan todella brilliantti kaveri mielettömällä yleissivistyksellä, hänestä kuullaan vielä). Hänen kauttaan tapasimme puolestaan AP:n Keski-Aasian kirjeenvaihtajan Peterin. Kuinka usein pääsee maistelemaan viiniä AP:n kirjeenvaihtajan megataloon Gorky Parkissa?

Almatyyn olisi voinut jäädä about koko elämäksi, mutta show must go on. Seuraava etappi oli Bishkek, jonne meitä saatteli Gulnara (nro. 2) eli Gulja. Gulja on jälleen yksi todiste siitä, miten kaikki on oikeastaan aivan samanlaisia, minne tahansa meneekin. Jos olisin täkäläinen, olisin Gulja.

 Bishkekin viileimmät tyypit: Gulja ja Leila kahvilla.

Guljan kautta Bishkekissä tapasimme puolestaan Leilan, kolmikymppisen turkmeeninaisen, joka pakeni kotimaastaan Turkmenistanista maan kammottavan poliittisen ilmapiirin vuoksi. Suorapuheinen, Turkmenistnista aivan käsittämättömiä juttuja kertova Leila seurustelee Brooklynista kotoisin olevan mustan amerikkalaisen kanssa (USA:n sotilastukikohta tuo oman säväyksensä Bishkekin katukuvaan). Kuinka usein pääsee Bishkekin yöhön super-Guljan, turkmeeni-Leilan ja Brooklyn-gangstan kanssa?