Miten kaikki alkoi?

Baarissa lojuminen on paljon hyödyllisempää kuin yleisesti tunnustetaan.

Joulukuussa 2011 olin viettämässä pikkujouluja, kun pöytäseurueeseen Töölön Janoisessa Lohessa liittyi Vesa. Hän oli samana päivänä palannut Meksikosta juttukeikalta Heidin kanssa, ja nukkunut aikaeron vuoksi viimeksi ehkä joskus toissapäivänä.

(Vesan kanssa oltiin viimeksi tavattu lähes neljä vuotta aiemmin Lappeenrannassa Etelä-Saimaa-lehdessä, jossa olin pätkähommissa ja johon Vesa kuvasi.)

Jossain vaiheessa lähellä pilkkua otin esille suuren suunnitelmani. ”Haluan lähteä Keski-Aasian tekemään juttuja, mutta tarvitsen kuvaajan mukaan.”  ”Mä lähden.”

Se oli siinä sitten. Seuraavalla viikolla paperit kuntoon ja apurahahakemus vetämään ulkoministeriöön (ministeriö myöntää apurahoja toimittajille ja kuvaajille kehitysmaihin). Kohteiksi valikoituivat Keski-Aasian vähiten hc:t maat: Kazakstan ja Kirgisia.

Diktatuuriset Uzbekistan ja Turkmenistan eivät varsinaisesti toivota toimittajia tervetulleiksi ja Tadzhikistan on hajoamassa käsiin. Kahta kuukautta myöhemmin UM:n nettiin ilmestyi tieto: apuraha Kazakstaniin ja Kirgisiaan myönnetty.